Kirjoittelin pari vuotta sitten viimeksi jalkapalloaihesta blogia pelin surkeasta tilasta Suomessa. On tapahtunut sen jälkeen paljon !
Toisin kuin Palloliiton ja Suomen maajoukkueen edustajat lähes joka tuutissa ja presentaatiossa esittävät, on menty vain alaspäin.
Se että pääsääntöisesti Suomalaiset pankkiirit häviävät palkoissa Luxenburgin, Färsaarten ja Viron vastaaville pitäisi riittää; me emme voi mitenkään hävitä jalkapallossa kyseisten maiden seurajoukkueille. Etenkin, jos Palloliiton ja toisaalta myös Veikkausliigan herrojen kuvaelmat pelistä pitävät paikkansa. Mutta näin nyt vaan kävi KUPSille, Interille ja HJK:lle.
Hävettää, ja hävetkää.
Ja sitten toimiin! JA toisin kuin em tahot esittävät, älkää ottako asennetta " opitaan virheistä". Tämä asenne on todellakin turma. Ottakaa oppia mieluummin onnistumista, ja vain onnistumisista !
Entiset tunnetut pelaajat kuten A.Pohja ja E-V. Lehtola ovat kommentoineet mediassa pelin tilaa Suomessa, osin ansiokkaasti, mutta suurelta osin samaan virtaan ja sävyyn kuin muutkin "arvostetut" tahot. A.Pohja oli erityisen huolestunut pelikovuudesta jonka puute olisi merkittävä tekijä Suomen ja suomalaisten pelissä. Olen erimieltä.
Suomalaisen jalkapallon suurin ongelma on pallotekniikan osaamattomuus henkilökohtaisella tasolla, ja toisaalta, valmennuksen "katastrofiherkkyys" pääkilpailutason valmentajilla.
Voisin tästä kirjoittaa kirjan. Tai pitää esitelmän. Mutta niiden sijaan, ajatelkaa vapaasti mitä nämä sinun mielestä voisivat tarkoittaa.
Käyn säännöllisesti katsomassa junioriharjoituksia eri paikkakunnilla, ja tuoltahan se taitamattomuus kumpuaa; ihan jo pikkujunnut laitetaan harjoittelemaan isolla alueella, juoksemaan päättömästi pallon perässä, veivaamaan jotain kuviota ja taktisia peliharjoitteita ym. Miten näissä harjoitteissa voidaan edes kuvitella että yhdessä harjoitusajassa pelaajalle tulisi pallon kanssa 100 kosketusta, tai jopa tuhat !!!
Nyrkkisääntö; jos pomputtelet palloa jaloilla 100 kertaa, voit pelailla kuutos-viitos divarissa, jopa nelosessa ihan ok. Jos pmputtelet 1000 kertaa, pelaat vapautuneesti Kurkona em sarjoissa, jopa III divarissa, ja omasta motivaatiosta johtuen jopa Kakkosessa. Kun pomputtelet 10.000 kertaa pudottamatta palloa välillä, pelaat missä vaan Suomessa, ja olet ehdolla kaikkiin maajoukkueisiin ja jos tahtotilasi riittää, voit päästä ammattilaisten treeneihin. Niin helppoa se on.
Tähän yksinkertaisuuteen tosin useimmat "Palloliiton" herrat ja siellä koulutuksen saaneet kommentoivat AINA: pomputtelulla ei tee juuri mitään...
Jos kiinnostaa, kerron mieluusti lisää. Pomputtelu on kaikki.
JT
