Jalkapallon tila ja aika

Viime aikoina tekstitystä suomalaisen jalkapallon ympärillä on riittänyt, aikalailla negatiivista, ja miksei, onhan tuloskunto ollut aika vaatimaton; katsojakeskiarvot kaakossa pääsarjassa, talous kuralla monessa seurassa esim. Valkeakoskella ja Oulussa ja niin edelleen. Lisäksi kotikylän ylpeys Honka putoaa pubi-joukkueelle ja HJK otti pataan kuusi nolla turkkilaisjoukkueelle, tosin kansainväliselle valioryhmälle. Samaan tahtiin menee Turku ja Myllykoski.
Ei ole kukaan omasta verkostostani viitsinyt paljon kysellä "miten fudis". Verkostooni kuuluu kuitenkin harrastajia Bulgariasta, Turkista, Italiasta, Ranskasta, Espanjasta, Brasiliasta, jne, yli kolmestakymmenestä maasta, pelimanneja joiden kanssa olen pelannut, ja osaa valmentanut.

Suomalaisen jalkapallon tila on kulttuurikysymys.
Ei ole kantavaa positiivistä pohjaa, ei ole laajasti riittävää valmennusosaamista kopioitavaksi, ei ole onnistumisia, ei ole taitotasoa riittävästi. Korkeimmalla tasolla tuntuisi puuttuvan kapellimestareilta (päävalmentaja ja osittain joukkueen avainpelaajat) katastrofiherkkyys, psykoloogillinen silmä / osaaminen ja jatkuva muutosjohtamisen jaksaminen. Lisäksi tekninen taitotaso pelinomaisesti on suurimmalla osalla pelaajista suurimman osan aikaa kadoksissa, jolloin onnistumisia ei synny toistuvasti, helposti, rutiinilla.

Mutta ei hätää, samat puutostilat on kaikilla. Katsottuani MM-jalkapalloa TV:stä, ei suomalainen tilanne niin huono ole. Esimerkiksi loppuottelussa Saksan valmentaja oli täysin kyvytön muuttamaan oikeastaan mitään joukkueen tilan parantamiseksi, eikä kentälläkään yksikään supermies kyennyt ottamaan tilannetta hallintaansa. Samat asiat siis puuttui kun Suomessa, tosin taso oli myös vaativa.
Mielestäni lisäksi Saksan Madridiin lähtenyt Özil pelasi täysin väärässä paikassa ja väärin. Hän olisi pystynyt muuttamaan pelin luonteen. Miksi ?.. jätän kysymyksen mietittäväksi.

Keskivertopelissä MM kisoissa keskivertopelaajan pelinäkemys, pallokosketus, liike, syötöt ja keskitykset olivat keskivertoa, ja etenkin keskitykset usein aika huonoja. Ei siis mitään mitä suomalainen ei pystyisi joko tekemään tai kompensoimaan jollakin muulla avulla.
Ero perussuomalaisen ja peruskansainvälisen pelaajan on ensimmäisen kosketuksen ja liikkeen välinen aika. Loppu on valmentamisen puolella, ja sitä kautta koko valmentamisen kulttuurissa läpi ikäjakauman.

Teknisen pelin tasoa pitäisi nostaa. Se ei tule juoksemalla, vaan ainoastaan palloa pomputtelemalla. Tekniikka antaa tilaa ja aikaa, pelin tempo nousee, pallon  ja toisaalta toisten pelaajien liikeradat on katseessa.
Tässä tullaan aluelle juniorityö, jota olen seurannut huolestuneena mutta siitä jatkossa enemmän kehitysehdotuksineen.

Osaanko ostaa ?

Olin tuossa taannoin Rautakirjan kioskissa, vai sanoisinko pientavaratalossa. Merkitystä ei ole missä ja milloin, eikä pientavaratalon liputetulla merkilläkään, aina sattuu ja tapahtuu  kuitenkin. Tarinan kulku;

Asiakas tulee sisään ja kiireessä etsii jotain. Myyjä ei auta, ei kysy, ei tervehdi. Asiakas menee kassalle ja kysyy missä on se ja se haluan ostaa sen. Myyjä hivenen yrmeänä ei ehkä ymmärrä oikein eikä siten palvelua ole juuri oletettavissa. Asiakas sanoo että ; "Olet te huono, surkea myyjä, ette tiedä tuotteesta ettekä osaa näkojään myydä mitään!"
Johon myyjä; " Ja Te olette huono ostaja,ette osaa ostaa!"

Ei tullut kauppaa, mutta kansa hurrasi. Eli minä.

Ensiksi ajattelin että myyjä tottakai ei saanut kauppaa ja asiakasepisodi oli aika negatiivinen. Lisäksi asiakas tuskin tulee toistamiseen saamaan puotiin. On siis menetetty, sanotaanko keskimääräisen kioskioston verran per asiakas per viikko / kuukausi, ja lisäksi pikku "kehut" ystäville.

Mutta jälkeen ajatellen, olihan tuo myyjä toki myös oikeassa. Palvelulupaus on avainsana.

Haluat kuulla lisää? Ota yhteyttä.

Kiitos kun luit tämän.

JT

Ensimmäinen kirjoitus

Tämän blogin ajatuksena on kommentoida ajankohtaisia asioita, herättää ajatusta ja haastaa keskustelua. Lainaten professori Bengt Holmströmin kommenttia; " kerron mielipiteeni, sanon kantani selkeästi ja pidän siitä kiinni debaattimielessä".

Kirjoitan ajatuksella "what if" ; mitäs jos, en niinkään arvostele ketään tai mitään, näin ainakin on tarkoitus.

Kiitos kun luit tämän.