Kauppaa ja palvelua, mitäs jos..

Tässä muutamia mitäs jos- ajatuksia viimeaikaisiin lehtikirjoituksiin koskien kauppaa ja palveluita;

Vaasan & Vaasan lähestyy liiketoiminnan muutosta YT-menettelyin, lomauttamalla, irtisanomalla, ja mahdollisesti yhdistämällä tuotantojaan. Taustalla kilpailun kiristyminen ja leivän vähenevä kulutus.
Mieleeni tulee, että minkä kilpailun kiristyminen ? Ja minkä leivän kulutus ?
Mitäs jos ihmisten valveutuminen ja matkustus vaan on muuttanut käyttötapaa ja laatuvaadetta, ja muovileipä ei enää kelpaa? Näin ulkomailla touhunneena voin sanoa että ei ole mitään sellaista kun tuore leipä. Eikä mitään sellaista kun vanha leipä, paitsi ehkä päivän vanha taloussanomalehti.
Kilpailuhan kiristyy aina, mutta en usko sen kiristyvän muovileipämarkkinoilla ( muoviin pakatut leivät). Onko siis tuotteistus jäänyt jalkoihin?

Tuotteistuksesta ja jatkuvasta muutoksesta on henkilökohtaisia erityisen positiivisiä mutta myös negatiivisiä kokemuksia. Peiliin katsominen tekee kipeää, tässä kuitenkin mielestäni hyvä, kova ja ainakin minua opettaanut teksti eräältä business-kommentaattorilta;
...“downsizing.”  It makes the results of failure sound like a strategy....So, as we go forward, let’s stop calling it downsizing.  Let’s call it what it is: firing productive workers because top management  was a bunch of overpaid pinhead losers who shouldn’t be allowed to run a company again.....

Valikoimasta päättävät kuluttajat on kauppaketjujen mantra. Kulutuskysyntä siis määrää kaupan valikoiman, toisin sanoen, on halu olla asiakaskeskeinen ja tarjota sitä mitä kuluttaja haluaa. Vai ostaa?
Hinta on melko määräävä tekijä niin kuluttajalle kuin myös ostajalle, ja toisaalta ostovolyymi määrää hinnan.
Mitäs jos tämä ajatusmalli on nurinkurinen?
Esimerkiksi; Sveitsissä lähes kaupassa kun kaupassa on luomu, eko- ja paikallistuotteet usein halvempia kun perusteolliset tuotteet, ja niiden valikoimat paikkapaikoin jopa isommat kun perinteisen kysyntämallin mukaan tuotetut. Suomessa kyseiset luomu, eko - ja paikallistuotteet ovat hyvin pienellä tilalla varustettuja ja aika väsyneitä osastoja, jonne tietenkään kulutuskysyntä ei ohjaudu, koska hinnat ovat yläkvartaalissa.
Mitäs jos kuluttaja ostaa sitä mitä on hyvin tarjolla, tarjoaa tarinan, ja on hyvää? Siihen vielä lisättynä palvelua; kauppa käy ja kansa hurraa. Ehkä vaikeaa, tuotantokoneisto taipuu aika hitaasti tähän, mutta muutos on väistämätön.

(HS 5.1.2011) Halutaan ostaa aitoja makuja:
Kaupan konseptit ovat turvallisia sekä asiakkaalle että kaupan työntekijöille. Tulevaisuus näyttää kuitenkin usean tutkimuksen valossa siltä että kaupan konseptit terävöitetään uusasiakashankinnan kannalta, mutta konsepti on tärkeää avata kaupassa sisällä; vakioasiakas kun vaatii ja haluaa palvelua, ja sitä konsepti ei pysty tarjoamaan. Tai siis pystyy, jos määritetään palveluksi ainoastaan valikoima ja tapa toimia.
Kun asiakas on käynyt useammin kuin kolme kertaa samassa kaupassa tai palvelulaitoksessa, hänellä on väistämättä taipumus yrittää räätälöidä saamansa oman tahtonsa mukaan. Mietipä omalla kohdallasi.
Siten siis valikoima väkisin ottaa huomioon paikalliset tuotteet kilpailemaan aidoista mauista ja sijasta ihmisten mielissä jos vaan organisaation ostajat ymmärtää prosessin.

Paikallinen tuote usein sattuu aitoon makuhermoon paremmin kuin globaali, mutta ei tietenkään aina. Siinä kuitenkin oiva mahdollisuus. Ennenhän torikauppias itse oli laadun tae, hänhän oli omin käsin kalastanut, leiponut ja valmistanut, ja tuote oli siten brändätty.

Ja sitten muutama kehitteillä oleva konseptimalli.

En tiedä, voisiko päivä alkaa paremmin jos;

- sinun autosi tankataan polttonesteen jakelupisteellä;
Kun lähdet aamulla pikkukiireellä töihin, pakkasta rapea -10 astetta ja huomaat että ah, pitäisi tankata. Puolikylmällä autolla ajat tankille, palaveripäivä, joten ainoastaan puku päällä ja siisti mutta ohut ulkotakki, asusteeseen sopivat kengät jalassa.
Ja sitten ajaessasi tankille huomaatkin että sieltähän se henkilö jo tuleekin ja kysyy että "tankki täyteen?".
Mieli tekisi sanoa että laitetaan himppasen yli, ettei tarvi koko ajan tankata näillä keleillä....
Menet sisään ja maksat,takaisin autoon ja painat kaasua. Minuutin odotellessa olet myös huomannut että ah, tuossapa kukkia, vienpä konttorille... Tykkäisit tankkaajista?

- hieno smartphone kertoo kaupan juuri tulleet uutuudet ja tuoreen leivän paistotilanteen mennessäsi kaupan ovesta sisään;
Smartphone-maksun hienoin asia tullee olemaan kaupan sisällä tarjottavat palvelut.
Vaikkapa niin että tiedote sinua kiinnostavista uutuuksista tulee näytölle, ja osastolle menoon ohjeet myös.
Samalla tieto tulee mille kassalle sinun kannattaa suunnata kun olet lähdössä pois, ja koska olet viisas ja vikkelä, olet myös ohjelmoinut laitteeseen suosikkikassasi nimen, ja näet missä kassalla hän on töissä juuri nyt. Jaksat viettää kaupassa laatuaikaa kunhan saat palvelua...
Ja koska alat käyttämään smartphonea myös maksuun, saat suosikkikassasi tiedot automatic.
Tässä kohdassa kaupan tekninen väki miettii että silloinhan kaupassa kassi voi olla jopa jo valmiina odottamassa, tilastojen mukaan asiakas vaihtaa ostoksiaa vain vähän tietyn aikajakson sisällä. Ei voi, asiakas haluaa päättää ostoksensa vaikkakin ostaa melkolailla samaa, kysykääpä vaikka lihatiskin työtekijöiltä.

Tässäpä tätä, jossain seuraavassa blogissa kerätään ajatuksia yhteen miksi
- Suomessa lähes kuusi kymmenestä hotellihuoneesta on tyhjiä, onko business hyvässä hoidossa
- Miksi Suomessa matkailun kehitys kulkee melkoisesti perässä ns. kilpailijamaista (mitähän ne muuten on?)
- Ja miksi Suomea ei lueta Skandinaaviaan maailmalla kun puhutaan matkailusta tai vaikkapa vain kansainvälisistä työpaikoista.

Hyvää alkuvuotta !