Hivenen tutkineena Suomalaista rekrytointia, totean kilpailukyvyllisesti haastavia asioita. Vertailtessa muita maita, tässä tapauksessa vaikkapa Ruotsia, Sveitsiä, Jenkkilää tai Eestiä, haastan debaattiin seuraavilla nyansseilla;
- Suomessa kyllä luetaan samaa kirjallisuutta kun em. maissa, mutta miksi johtavassa asemassa ei yleensä anneta palkata pätevämpää väkeä kun johtavassa asemassa ihminen itse on ? vastaus, koska johtaja kokisi alemmuuskompleksia.. onko näin ?
Tämä on vähän kun suomalainen vasemmalla kaistalla autolla ajo; lähes kaikki "ohittavat" ajavat vasemmalla palaamatta yhden auton ohittamisen jälkeen takaisin oikealle, koska tuntuu että ajan kuitenkin nopeammin kuin nuo toiset. Huomioon ei oteta että takaa tullaan ja kovaa....
Aika moni suomalainen menettäisi henkensä euroopan liikenteessa... ?
- Suomessa suuren yrityksen melkein missä tahansa kakkosasemassa oleva henkilö saa uuden työpaikan toisen yrityksen usein ykkösasemaan organisaation portaalla. Ulkoisilla mailla tilanne on oleellisesti muuttunut ja yrittäjäasennetta haetaan. Se taas usein merkitsee pienen yrityksen osaaja palkkaamista, koska nykyään tarvitaan joustavasti muokkailtua osaamista ja innovatiivista uudistumista. Isohkoje yritysten uudistuminen on usein creative, but not innovative; no, tässä vissi ero joka tulisi ymmärtää.
- Suurin osa, tilastojen mukaan noin 80 % työpaikkailmoitusten vaatimuksista ei toteudu lopullisessa palkkauksessa. Tahtotila rekrytoida on usein aika lähellä työoaikkailmoitusta, mutta mitä enemmän asiaan puuttuu keskivaiheilla rekrytointiin erikoistunut talo, etenkin testauksia suorittava talo, sitä vähemmän lopputulos on on "mainoksen" mukainen. Kumpi siis heittää, ilmoitus-mainos, vai lopputulos ?
JA tuloskunto junnaa paikallaan, tai ainakin siinä plus miinus 2-4 prosentin luokassa. Upeaa, creative !
Jatketaan samaan malliin ! ? tai sitten keskustellen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti